29.6.09
Kesäkuu lähenee loppuaan. Nyt istutaan Villen kanssa Les Guerins leirintä alueella ja nautitaan viiniä tonkasta. Pari viime päivää ollaan nyt oltu täällä ceusessa. Mahtava paikka. En yhtään ihmettele jos tätä paikkaa kutsutaan maailman parhaaksi sporttikallioksi. Mahtavaa kiipeilyä. Kaikki sektorit ovat enemmän tai vähemmän hänkkiä kiivettävää. Ensimmäiset päivät tosin ovat menneet hakiessa kadonnutta kestävyyttä, reitit ovat noin 30 m. pitkiä ja päälle kaatuvia pummihelvettejä. No eiköhän se kestävyys sieltä löydy.
Hain tosiaan Villen Milanosta toissa päivänä ja jatkoimme ajoa tänne Ceuseen. Pitkien ajomatkojen ja harhailujen jälkeen viimein löysimme leirintäalueen. Mahdottoman hienossa paikassa. Ceuse-vuoren rinteessä josta on näkymät pitkälle joka suuntaan. Itse kallio on varmasti kolme kilsaa pitkä ja noin 50m. korkea ja koko matkan päälle kaatuva. mahtavaa.
Ostin uudet kiipeilykengätkin matkalta kun löytyi urheilukauppa jossa oli hyvät alennukset. Miura vs:sät maksoi 95 euroa eli noin 40 halvemmat kuin kotomaassa.
Ostin uudet kiipeilykengätkin matkalta kun löytyi urheilukauppa jossa oli hyvät alennukset. Miura vs:sät maksoi 95 euroa eli noin 40 halvemmat kuin kotomaassa.
Nyt ollaan syöty ja juotu hyvin viime päivät. Eilen esimerkiksi oli neljää erilaista juustoa tarjolla. Ja ranskalainen patonki on aina yhtä hyvää ja kun väliin laittaa vähän salaattia ja cammenberttia ja ilmakuivattua kinkkua niin makunautinto on taattu. Ruoka on mahdottomasti halvempaa kuin Sveitsissä ja matkabudjetista riittää herkutteluun.
Nyt on puoli päivää taukoa kiipeilystä ja huomenna vasta illalla mäelle. Kyynärvarret huutaa jo nyt armoa. Täytyy pikkuhiljaa totutella kiipeilyyn täällä. Suomessa on vaikeaa harjoitella pitkillä pumppaavilla reiteillä kiipeämistä ja nyt on vielä 3 viikkoa boulderointia takana. Pikku hiljaa se kestävyys varmasti sieltä tulee kunhan muistaa syödä hyvin joka on tullut toteutettua sekä levätä kunnolla. Nyt onkin aika käydä yöpuulle ja vaipua unimaailmaan.
2.7.2009
Ceuse
Makoilen Ceusen leirintäalueella puun alla suojassa auringolta ja nautin lämpimästä alppi-ilmasta. Viime päivät ovat olleet kiipeilyn täyteisiä. Tänään vietetään lepopäivää. Ohjelmassa on makoilua ja kirjan lukemista sekä iltapäivällä käydään Gapissa ostoksilla. Ja illalla, jos on hyvä keli menen kävelylle ja käyn katsomassa kalliolla kun helsinkiläiset kiipeää. Kuutti, Roosa, Andy, Jarkko ja Lisävahvistuksena Markus, tulivat tiistai aamuna.
Makoilen Ceusen leirintäalueella puun alla suojassa auringolta ja nautin lämpimästä alppi-ilmasta. Viime päivät ovat olleet kiipeilyn täyteisiä. Tänään vietetään lepopäivää. Ohjelmassa on makoilua ja kirjan lukemista sekä iltapäivällä käydään Gapissa ostoksilla. Ja illalla, jos on hyvä keli menen kävelylle ja käyn katsomassa kalliolla kun helsinkiläiset kiipeää. Kuutti, Roosa, Andy, Jarkko ja Lisävahvistuksena Markus, tulivat tiistai aamuna.
Sää on suosinut meitä nämä päivät. Yleensä aamulla on kirkas taivas ja illalla tulee ukkoskuuroja ja on vain onnen kauppaa osuuko sellainen kuuro kohdille. Eilen oli hieman suurempi ukkospilvi liikkeellä. Iltapäivällä tuuli yltyi ja aurinko meni pilveen. Ilma kylmeni huomattavasti. Kuitenkin tällaiset kuurot kestää vain muutamia hetkiä ja illalla oli taas kirkas tähtitaivas.
Kiipeily Ceusessa on pääosin vaikeaa. Jopa helpommat reitit tuntuvat vaikeilta ja tietysti sitä täytyy koittaa myös niitä vaikeampia. Greidin korotuspaikkana Ceuse ei ole mitä parhain. Jotenkin tuntuu siltä, että mitä pystysuorempi reitti, sitä pienemmät otteet, greipistä riippumatta. Eilen Jarkko tokaisikin että 6c:n reitit ovat kaikkein vaikeimpia täällä. Jyrkillä negareiteillä on sentään paljon hyviä otteita. Pääosin kiipeily vaatii vaan rautaista kestävyyttä, ei niinkään voimaa.
5.7.2009
5.7.2009
CEUSE
Päivät kuluu nopeasti. Siitä on jo viikko kun hain Villen Milanosta ja ajettiin tänne. Ja viikon päästä ajetaan takaisin Milanoon ja sieltä lennän Pariisiin. Sen jälkeen on vielä melkein pari viikkoa aikaa kunnes suuntaan volkkarin nokan kohti suomea. Täytyy tsekata laivaliput, josko menis suoraan saksasta helsinkiin. Varmaan helpoin, joskaan ei niin halpa vaihtoehto. Kuitenkin ruotsin kautta tulee melkeen tuhat kilsaa lisämatkaa joka pitäisi yksin ajaa.
Päivät kuluu nopeasti. Siitä on jo viikko kun hain Villen Milanosta ja ajettiin tänne. Ja viikon päästä ajetaan takaisin Milanoon ja sieltä lennän Pariisiin. Sen jälkeen on vielä melkein pari viikkoa aikaa kunnes suuntaan volkkarin nokan kohti suomea. Täytyy tsekata laivaliput, josko menis suoraan saksasta helsinkiin. Varmaan helpoin, joskaan ei niin halpa vaihtoehto. Kuitenkin ruotsin kautta tulee melkeen tuhat kilsaa lisämatkaa joka pitäisi yksin ajaa.
Tänään on taas uskomattoman kuumaa. Meidän piti lähteä jo aamulla kiipeämään mutta eilinen meni sen verran myöhään että tänään täytyy taas ottaa iltavuoro. No ei se sinänsä haittaa. Illalla on kiipeilyä ajatellen huomattavasti viileämpää.
Ceuse on kiipeilyllisesti vaativa paikka. Tuntuu että kunto ei riitä yli 7a:n reiteille millään. Projektoimalla voi päästä vaikeampaakin kyllä mutta aikataulu rajoittaa. Toissa päivänä sain tehtyä muuvit yhteen 7c+:n reittiin cascade sektorilla. Alku vaikeaa ja lopussa helppoa, kuitenkin pumppaavaa kiipeilyä. Eilen koiteltiin myös bibendum nimistä reittiä joka oli todella pumppaavaa. Ei yhtään vaikeaa muuvia mutta pituutta varmaan 30m. ja ulkonevuutta 15m. Hienoa.
Täällä alkaa kaipaamaan pikkuhiljaa kotia kohti. Eniten kaipaan Suomen kesää ja kaikkia kesäaktiviteetteja kuten mökkeilyä yms. Toivottavasti kesä vielä jatkuu elokuulle kun pääse suomeen. Voi chillailla puistoissa ja mennä mökille ja melomaan. Ja sitten tietysti jossain vaiheessa täytyy aloittaa työelämä. Sitä ei oikein osaa sanoa missä haluaisin työskennellä. Mutta olettaisin että kohtalo ja pula sairaanhoitajista määrittää minulle sopivan paikan työskennellä ja tienata rahaa eloon.
13.7.2009
Paris
Aamulla heräsin vilkkaan kadun ääniin Pariisin ydinkeskustassa. Viimeiset kaksi viikkoa, tai oikeastaan puolitoista kuukautta jotka olen viettänyt eripuolilla kiipeillen ovat olleet täynnä rauhaa. Nyt tuntuu ihmeelliseltä olla yhtäkkiä olla keskellä miljoonakaupunkia ja sen hälinää.
Eilen aamulla nostettiin kytkintä Ceusessa ja ajettiin siitä pikkuhiljaa Milanoon lentokentälle. Jätin auton sinne parkkiin ja lensin tänne.
Eilen aamulla nostettiin kytkintä Ceusessa ja ajettiin siitä pikkuhiljaa Milanoon lentokentälle. Jätin auton sinne parkkiin ja lensin tänne.
Tuntui jokseenkin haikealta jättää Ceuse taakse mutta aikansa kaikkea. Kun on kiivennyt puolitoista kuukautta lähes joka päivä alkaa homma tuntumaan pikkuhiljaa hartioissa. Lisäksi Ceusessa oli joka aamuinen puolen korkeuserometrin haikkaaminen. Tosin se oli vaan plussaa ja hyvää kuntoilua. Pisimmillään aamun haikkiin meni aikaa puolisentoista tuntia ja lyhimmillään kolme varttia, tosin silloin homma tuntui jo aikamoiselta kuntoilulta.
Johanna kävi ostamassa aamulla tuoretta patonkia ja kuumia kroissantteja. Mikäs olisi sen parempi aloitus aamulle Pariisissa. Täällä vietän nyt viikon ja sen jälkeen lennän takaisin Milanoon josta seikkailut jatkuvat.
Tehtiin juuri pitkä kävelyretki Pariisissa. Kaunis kaupunki. Varsin erilainen kuin muut suurkaupungit joissa olen käynyt. Jotenkin aistikas. Seine virtaa keskellä ja joka puolella on paljon pieniä puistoja ja kadun varret on täynnä pieniä idyllisiä puoteja. Todella helppo paikka tottumattomalle kaupunkikävijälle. Huomenna on ranskan itsenäisyyspäivä ja tänään on jotain juhlallisuuksia ja huomenna vissiin on suuri juhla ja ilotulitukset Eiffel-tornilla. Sitä odotellessa. Nyt ruoan laittoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti