Ranska-Italia-Sveitsi-Italia-Sveitsi-Ranska-Sveitsi-Saksa-Suomi

-1.8.2009
Superfast

Sitä on kohtalaisesi aikaa kun viimeksi kirjoittelin. Paljon on kaikenlaista hienoa taas tapahtunut viimeisen kahden viikon aikana. Nyt istun matkan lähes viimeisellä etapilla lautassa rostockista helsinkiin. Lautta tosin ei ole vielä lähtenyt. Mut parin tunnin päästä merimatka alkaa. 26 tuntia ilma hyttiä. Autolla olisi mennyt vaivattomammin. Nyt sitä on paha enää surra.

No palataanpa ajassa pari viikkoa taakse päin. Lensi Pariisista Milanoon. Sieltä nappasin auton jonka olin jättänyt sinne kentälle viikkoa aikaisemmin. Lauri oli Modeniuksen Samin ja Aution Tatun kanssa odottelemassa Piz Badilen parkkiksella kun punainen volkkarini kaarsi sinne. Yhteistuumin todettiin olosuhteet toivottomiksi ja lähdettiin ajamaan kohti Keski-Sveitsiä; Interlakenin suuntaan. Kohde osoittautuikin todella hyväksi. Löysimme hyvän ja halvan leirintäalueen ihan keskeiseltä paikalta ja asetuimme leiriin. Välihuomautuksena täytyy mainita Sveitsin virkaintoiset rajaviranomaiset jotka olivat päättäneet että Tatun tai Mun autossa on huumeita. Ensin pysäytettiin Tatun paku, epäilystä ei varmaankaan herättänyt puolen metrin levyinen Che Quevaran kuva takaluukussa. No joka tapauksessa Tatun auto tutkittiin ensi juurta jaksaen. Me ajettiin ongelmitta rajan läpi ja mentiin kilometrin päähän odottelemaan poikia. Pojat tuli puolen tunnin päästä ja niin tuli musta bemarikin, kolme huumepoliisia kyydissä. Ja sit sama ruljanssi meille. Ensin taskut tyhjiksi ja ruumiintarkastus. Sit perusteellinen auton syynäys. Hieman kummastuttaa tuollainen toiminta, mut jos niillä ei oo varaa ostaa koiraa ja runsaasti ylimääräistä aikaa, niin kait se on ihan suvaittavaa. Ihmetyttää vaan jo ajatus että kuka Suomalainen haluaisi salakuljettaa Italiasta huumeita SveitsiinJ

Paras paikka Interlakenin alueella on ehkä Vendenstöck niminen kallio jolla on useita todella hyviä alppi-sporttireittjä. Kivilaatu on kalkkikiveä 250-500m. ja pääosin kiipeily on helvetin vaikeaa. Lisäksi jokaiselle reitille on sunnilleen 600m verttiä lähestymistä. Rankka paikka. Alueelta löytyy myös helpommin lähestyttävää ja helpompaa kiivettävää aina sportista pitkiin big walleihin.

Vendenstökissä ja lähistöllä vietettiin reilu viikko kiiveten. Palavimpana mieleen on painunut ehkä signal nimisellä kukkulalla suorittamamme kiipeilyrupeama. Realistisen ajattelukyvyn puutteessa luultavasti lähdimme haikkaamaan mäelle joka on kartasta katsoen kymmenen kilometrin päässä Parkkikselta ja siihen tietysti lisätään noustavaa korkeutta reilu kilsa niin reidet pohkeet ja koko kroppa kiittää. Meinaa kuukahtaa jo ennen kun pääsee reitin alkuun. No se oli ehkä reissun kovin päivä fyysisesti.

Sveitsin seikkailujen jälkeen päätettiin Laurin kanssa siirtyä pariksi päiväksi Chamonixiin chllailemaan ennen kotiin paluuta. Rentoutuminen onnistuikin varsin hyvin. Käytiin yhtenä päivänä hieman boulderoimassa samalla reissulla kun käytiin ostaas tuliaisviinit, 9ploo vinkkuu ja yks plo. champanjaa tasan 40. Ei kovin pahaJ

Torstai iltapäivällä lähdin ajamaan kohti Rostockkia ja matka sujui oikeen hyvin. Eilen eli perjantain vietin Itä-meren rannalla jossain saksalaisten lomaparatiisissa. Suurin hämmästykseni oli että meressä uimisesta pitää maksaa. Saksalaiset ovat kovia keräämään rahaa.

Nyt istun laivassa odottamassa lähtöä. Kello lähenee aamun tunteja mutta ei oikeen uni tuu. Löysin hyvän nukkumapaikan alimman autokannen rappukäytävästä. Sieltä ei varmasti kukaan tuu herättämään. Ainakaan kun ollaan päästy matkaan. Toivottavasti matka menee nopeasti. Tää on aika puuduttavaa..

17.7.2009
Paris

Pariisi, ihmeellinen kaupunki. Paljon nähtävää ja tehtävää. Viikko on hurahtanut hirmu nopeasti. Ylihuomenna on jo lento takaisin Milanoon ja töiden pariin. Lauri on mua vastassa lentokentällä ja siitä otetaan suora autoyhteys Piz Badilelle. Siitä kerron myöhempänä mutta nyt täytyy kertoa tästä mahtavasta kaupungista.

Johannan asunto sijaitsee aivan kaupungin sydämessä pienellä kujalla. Joka paikkaan on lyhyt matka. Kaupunki on täynnä pieniä kävelykatuja joiden varrella on paljon pieniä katukahviloita. Jokaisessa korttelissa on oma leipomonsa, josta aamulla voi käydä ostamassa tuoretta höyryävää patonkia ja erinomaisia leivonnaisia, tunnetuimpana niistä mainittakoon croissant. Tässä yhteydessä mainitsen myös kaikki pienet putiikit joissa myydään mitä hienoimpia esineitä ja vaatteita.

Osaltaan Pariisi on edellä mainitun kaltainen romanttinen paikka. Mutta, kuten jokaiseen suurkaupunkiin myös Pariisiin sisältyy satoja erilaisia miljöitä. Vahvasti kaikkea hallitsee suuret monumentit kuten Eiffel-torni, riemukaari, Notre Dame ja kaikki muut kohteet joita on ripoteltu ympäri kaupunkia tasaisesti ja jotka jokaisen joka väittää tuntevansa jonkin verran historiaa ja maantiedettä pitäisi tuntea, tai ainakin tietää. Kuitenkin, mielestäni, jos Pariisia pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, sana olisi idyllinen.

Huomenna on viimeinen päivä ja hienoa on toden totta ollut. Varmasti tästä kaupungista jää vielä hurjasti katseltavaa seuraavaksikin reissuksi. Nyt olen lähinnä luonut yleiskatsausta kaikkeen, chillaillut ja nauttinut olemisesta ja lomasta. Ensi viikolla kuitenkin koittaa taas kova homma. Kiipeilyä pitkillä alppiseinämillä.

Ensi viikkojen ohjelmasta sen verran että Lennän tosiaan Milanoon, Sieltä on noin sata kilsaa kiipeilypaikoille. Toivottavasti päästään jo sunnuntaina haikkaamaan ylös vuorelle ja maanantaina yrkkäämään reittiä Biz badilella. Reitin nimi on Via Cassin ja pituutta muistaakseni 800m. Hienoa kiipeilyä luvassa siis.

Sitten jos sen saa heti kiivettyä voi matkaa vaikka mun puolesta jatkaa keskemmälle sveitsiin. Grindelwaldiin ois kiva mennä kattoon Eigerin pohjoisseinää uudemman kerran. Mutta saa nyt nähdä. Joka tapauksessa 2.8 aamulla laivan kokka kolahtaa vuosaaren laituriin ja meikäläisen pitäisi autoineni ajaa siitä Turkuun ja kotiin.

29.6.09

Kesäkuu lähenee loppuaan. Nyt istutaan Villen kanssa Les Guerins leirintä alueella ja nautitaan viiniä tonkasta. Pari viime päivää ollaan nyt oltu täällä ceusessa. Mahtava paikka. En yhtään ihmettele jos tätä paikkaa kutsutaan maailman parhaaksi sporttikallioksi. Mahtavaa kiipeilyä. Kaikki sektorit ovat enemmän tai vähemmän hänkkiä kiivettävää. Ensimmäiset päivät tosin ovat menneet hakiessa kadonnutta kestävyyttä, reitit ovat noin 30 m. pitkiä ja päälle kaatuvia pummihelvettejä. No eiköhän se kestävyys sieltä löydy.

Hain tosiaan Villen Milanosta toissa päivänä ja jatkoimme ajoa tänne Ceuseen. Pitkien ajomatkojen ja harhailujen jälkeen viimein löysimme leirintäalueen. Mahdottoman hienossa paikassa. Ceuse-vuoren rinteessä josta on näkymät pitkälle joka suuntaan. Itse kallio on varmasti kolme kilsaa pitkä ja noin 50m. korkea ja koko matkan päälle kaatuva. mahtavaa.
Ostin uudet kiipeilykengätkin matkalta kun löytyi urheilukauppa jossa oli hyvät alennukset. Miura vs:sät maksoi 95 euroa eli noin 40 halvemmat kuin kotomaassa.

Nyt ollaan syöty ja juotu hyvin viime päivät. Eilen esimerkiksi oli neljää erilaista juustoa tarjolla. Ja ranskalainen patonki on aina yhtä hyvää ja kun väliin laittaa vähän salaattia ja cammenberttia ja ilmakuivattua kinkkua niin makunautinto on taattu. Ruoka on mahdottomasti halvempaa kuin Sveitsissä ja matkabudjetista riittää herkutteluun.

Nyt on puoli päivää taukoa kiipeilystä ja huomenna vasta illalla mäelle. Kyynärvarret huutaa jo nyt armoa. Täytyy pikkuhiljaa totutella kiipeilyyn täällä. Suomessa on vaikeaa harjoitella pitkillä pumppaavilla reiteillä kiipeämistä ja nyt on vielä 3 viikkoa boulderointia takana. Pikku hiljaa se kestävyys varmasti sieltä tulee kunhan muistaa syödä hyvin joka on tullut toteutettua sekä levätä kunnolla. Nyt onkin aika käydä yöpuulle ja vaipua unimaailmaan.

2.7.2009

Ceuse
Makoilen Ceusen leirintäalueella puun alla suojassa auringolta ja nautin lämpimästä alppi-ilmasta. Viime päivät ovat olleet kiipeilyn täyteisiä. Tänään vietetään lepopäivää. Ohjelmassa on makoilua ja kirjan lukemista sekä iltapäivällä käydään Gapissa ostoksilla. Ja illalla, jos on hyvä keli menen kävelylle ja käyn katsomassa kalliolla kun helsinkiläiset kiipeää. Kuutti, Roosa, Andy, Jarkko ja Lisävahvistuksena Markus, tulivat tiistai aamuna.

Sää on suosinut meitä nämä päivät. Yleensä aamulla on kirkas taivas ja illalla tulee ukkoskuuroja ja on vain onnen kauppaa osuuko sellainen kuuro kohdille. Eilen oli hieman suurempi ukkospilvi liikkeellä. Iltapäivällä tuuli yltyi ja aurinko meni pilveen. Ilma kylmeni huomattavasti. Kuitenkin tällaiset kuurot kestää vain muutamia hetkiä ja illalla oli taas kirkas tähtitaivas.

Kiipeily Ceusessa on pääosin vaikeaa. Jopa helpommat reitit tuntuvat vaikeilta ja tietysti sitä täytyy koittaa myös niitä vaikeampia. Greidin korotuspaikkana Ceuse ei ole mitä parhain. Jotenkin tuntuu siltä, että mitä pystysuorempi reitti, sitä pienemmät otteet, greipistä riippumatta. Eilen Jarkko tokaisikin että 6c:n reitit ovat kaikkein vaikeimpia täällä. Jyrkillä negareiteillä on sentään paljon hyviä otteita. Pääosin kiipeily vaatii vaan rautaista kestävyyttä, ei niinkään voimaa.

5.7.2009

CEUSE
Päivät kuluu nopeasti. Siitä on jo viikko kun hain Villen Milanosta ja ajettiin tänne. Ja viikon päästä ajetaan takaisin Milanoon ja sieltä lennän Pariisiin. Sen jälkeen on vielä melkein pari viikkoa aikaa kunnes suuntaan volkkarin nokan kohti suomea. Täytyy tsekata laivaliput, josko menis suoraan saksasta helsinkiin. Varmaan helpoin, joskaan ei niin halpa vaihtoehto. Kuitenkin ruotsin kautta tulee melkeen tuhat kilsaa lisämatkaa joka pitäisi yksin ajaa.

Tänään on taas uskomattoman kuumaa. Meidän piti lähteä jo aamulla kiipeämään mutta eilinen meni sen verran myöhään että tänään täytyy taas ottaa iltavuoro. No ei se sinänsä haittaa. Illalla on kiipeilyä ajatellen huomattavasti viileämpää.

Ceuse on kiipeilyllisesti vaativa paikka. Tuntuu että kunto ei riitä yli 7a:n reiteille millään. Projektoimalla voi päästä vaikeampaakin kyllä mutta aikataulu rajoittaa. Toissa päivänä sain tehtyä muuvit yhteen 7c+:n reittiin cascade sektorilla. Alku vaikeaa ja lopussa helppoa, kuitenkin pumppaavaa kiipeilyä. Eilen koiteltiin myös bibendum nimistä reittiä joka oli todella pumppaavaa. Ei yhtään vaikeaa muuvia mutta pituutta varmaan 30m. ja ulkonevuutta 15m. Hienoa.

Täällä alkaa kaipaamaan pikkuhiljaa kotia kohti. Eniten kaipaan Suomen kesää ja kaikkia kesäaktiviteetteja kuten mökkeilyä yms. Toivottavasti kesä vielä jatkuu elokuulle kun pääse suomeen. Voi chillailla puistoissa ja mennä mökille ja melomaan. Ja sitten tietysti jossain vaiheessa täytyy aloittaa työelämä. Sitä ei oikein osaa sanoa missä haluaisin työskennellä. Mutta olettaisin että kohtalo ja pula sairaanhoitajista määrittää minulle sopivan paikan työskennellä ja tienata rahaa eloon.

13.7.2009

Paris

Aamulla heräsin vilkkaan kadun ääniin Pariisin ydinkeskustassa. Viimeiset kaksi viikkoa, tai oikeastaan puolitoista kuukautta jotka olen viettänyt eripuolilla kiipeillen ovat olleet täynnä rauhaa. Nyt tuntuu ihmeelliseltä olla yhtäkkiä olla keskellä miljoonakaupunkia ja sen hälinää.
Eilen aamulla nostettiin kytkintä Ceusessa ja ajettiin siitä pikkuhiljaa Milanoon lentokentälle. Jätin auton sinne parkkiin ja lensin tänne.

Tuntui jokseenkin haikealta jättää Ceuse taakse mutta aikansa kaikkea. Kun on kiivennyt puolitoista kuukautta lähes joka päivä alkaa homma tuntumaan pikkuhiljaa hartioissa. Lisäksi Ceusessa oli joka aamuinen puolen korkeuserometrin haikkaaminen. Tosin se oli vaan plussaa ja hyvää kuntoilua. Pisimmillään aamun haikkiin meni aikaa puolisentoista tuntia ja lyhimmillään kolme varttia, tosin silloin homma tuntui jo aikamoiselta kuntoilulta.

Johanna kävi ostamassa aamulla tuoretta patonkia ja kuumia kroissantteja. Mikäs olisi sen parempi aloitus aamulle Pariisissa. Täällä vietän nyt viikon ja sen jälkeen lennän takaisin Milanoon josta seikkailut jatkuvat.

Tehtiin juuri pitkä kävelyretki Pariisissa. Kaunis kaupunki. Varsin erilainen kuin muut suurkaupungit joissa olen käynyt. Jotenkin aistikas. Seine virtaa keskellä ja joka puolella on paljon pieniä puistoja ja kadun varret on täynnä pieniä idyllisiä puoteja. Todella helppo paikka tottumattomalle kaupunkikävijälle. Huomenna on ranskan itsenäisyyspäivä ja tänään on jotain juhlallisuuksia ja huomenna vissiin on suuri juhla ja ilotulitukset Eiffel-tornilla. Sitä odotellessa. Nyt ruoan laittoon.

vielä sveitsissä

25.6.09

Istun vielä Magic Woodin parkkisella. Ylihuomenna ajan Milanoon, poimin Villen lentokentältä ja jatketaan matkaa joko Ceuseen tai Chamonixiin. Jos sää näyttää hyvältä niin mennään chamonixiin ainakin ensimmäiseksi viikoksi. Ville haluaisi kiivetä Deant du Geantille ja itselleni heräsi ajatus Grandes Jorasses traversen kiipeämisestä. Sehän olisi varsin luonnollinen jatko jättiläisen hampaalle. Toisaalta olisi myös mukava mennä kiipeämään sporttia koska nyt siihen olisi mahdollisuus. Kun Ville lähtee lennän Milanosta Pariisiin ja vietän viikon siellä. Sen jälkeen tapaan näillä näkymin Hämäläisen Laurin jonka kanssa mennään kiipeämään alppiseinämiä. Ja sitten onkin aika mennä kotiin. Nopeasti aika rientää.

Pari viimeistä päivää metsässä ovat olleet varsin suotuisia kiipeilyllisesti ajatellen. Toissa päivänä kiipesin Jack the chipperin ja eilen Pääsin Man of the cown. Molemmat greipiltään 7c. Eilen onnistuin myös tekemään Flash-suorituksen 7b+:n reittiin. Tänään vietän välipäivää ja huomenna vielä yksi päivä boulderointia. Tänään mennään oottamaan valokuvia, poikien kiipeämistä 8a:n reiteistä, jos akku riittää.

Nyt taas pitkästä aikaa heräsin nautinnollisesti siihen kun aurinko lämmitti telttaa tukahduttavan kuumaksi. Viime päivät ovat olleet sateisia eikä lämpömittari ole kohonnut kuin parhaimmillaan noin 15 asteeseen. Kiipeilyn kannalta suotuisia lämpötiloja mutta yleisen olemisen kannalta voisi olla hieman lämpimämpää ja aurinkoa sillä myös sade on haitannut jokapäiväistä elämää. Toivottavasti etelässä on lämpimämpi ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta.

Tänään tein pitkän kävelyretken vuorille. Olen aikaisemminkin käynyt crestassa, kylässä joka sijaitsee lähimmän kukkulan huipulla. Jatkoin nyt matkaani vielä ylemmäs ja päädyin kauniille alppiniityille joilla lampaat ja lehmät laiduntaa. Olen jo aikaa haaveillut meneväni vuorelle joka kohoaa tuossa paikassa. Nyt en tosin mennyt vuoren huipulle vaan käännyin takaisin laaksossa joka jakaa vuoren viereisestä vuoresta. Istuskelin ja levähdin kivellä ja päätin viheltää kokeillakseni kaikua. Kuuntelin mutta kaikua ei kuulunut. Sen sijaan kuulin jonkun viheltävän vastauksen jostain kaukaa. Ihmeellistä.

Illalla Thomas ja Science tarjosivat meille illallisen. Pitkään aikaan en ole syönyt niin hyvää safkaa. Grillattua kanaa ja ribbsejä sekä salaattia ja grillattuja kasviksia. Todella hyvää. Nyt on hyvä käydä unten maille täysin vatsoin ja tyytyväisin mielin.

Vika viikko sveitsissä

22.6.2009
Taas on muutama päivä kulunut viime kirjoittelusta. Viimeistä viikkoa viedään Magic woodissa ja lauantaina menen hakemaan Villen Milanosta. Viime päivinä ollaan enemmän tai vähemmän kiivetty. Perjantaina oli juhannus ja yritettiin sitä hieman täälläkin juhlistaa, mutta aika laimee juhannus oli. Paistettiin vähän bratfurstia paistinpannulla ja juotiin pari olutta. Ja sitten Lauantaina oli Jarkon synttärit. Sama kaava kun juhannuksen kanssa. Tosin saatiin paistettua makkarat oikealla tulella. Käytiin myös ostamassa kakku ja synttärilahjaksi viinapullo Jarkolle. Hän oli kovin mielissään 19-vuotislahjastaan ja sanoi ettei koskaan ole ennen omistanut viinapulloa. Saatiin onnellinen päivänsankari.

Löysin itselleni omasta mielestä metsän hienoimman boulderinkin. Reitin nimi on Jack the chipper ja vaikeutta 7c:n verran. En ole tosin vielä saanut kiivettyä linjaa mutta kova aikomukseni on saada nousu ennen lauantaita. Tänään pidin tavallaan lepopäivän ja menin metsään yksinäni kiipeämään helpon näköisiä linjoja. Yksinään on paljon rennompaa kiivetä ja pääsee paremmin fiilikseen. Sain päivän aikana kiivettyä yhdeksän boulderia vaikeusasteeltaan 6a-7a ja kaiken korkuisia aina parista metristä lähes kymmenen metrin korkuisiin megabouldereihin. Kaikki todella upeita.

Huomenna on taas kauppareissun paikka kun rupeaa kaasu loppumaan. Ruokalaatikon pohja ammottaa jo muutenkin lähes tyhjyyttään ja kaikki suklaa on päässyt loppumaan. Täällä tuntuu ettei elimistö saa tarpeeksi energiaa kun aamulla syödään kerran ja sitten toisen kerran illalla kiipeilyn jälkeen. Metsässä ei tule syötyä kuin joitain suklaapatukoita ja välillä mukana on ollut keitin ja nuudeleita mutta nyt kun kaasukin on vähissä on metsäruoka ainakin omalta osaltani ollut varsin suklaavoittoista. Ja iltaruoaksi pastaa erilaisin kastikkein.

Nyt alkaa jo väsyttää ja ulkona on noin kymmenen astetta lämmintä ja sataa vettä. Viime päivät ovat olleet kohtalaisen kylmiä mutta loppuviikkoa kohden pitäisi ilman lämmetä. Nyt on niin sanotut kitkakelit ja huomenna pitää mennä kiipeämään projektit pois kuleksimasta.

16.6.2009
Aika kulkee nopeasti. Ens viikolla ville jo tuleekin ja on aika siirtyä magic woodista uusien kujeiden pariin. Tänään aamulla mentiin kaupoille ostamaan lisää ruokaa ja kaasua. Noin 15 km. päässä on pieni kaupunki Thusis jossa on iso kauppa. Ruoka täällä on hieman kalliimpaa kun suomessa, tai ehkä samaa tasoa jos ostaa halvimpia tuotteita. Päivä meni chillaillessa ja pääsin tekemän oikeita töitäkin. Ensin autettiin paikan isäntää Thomasia pinoamaan puukuormaa jonka auto toi aamulla ja sitten autoin renkaanvaihdossa kun viereisestä autosta yhtäkkiä tyhjeni rengas.

Illalla lähdin yksin metsään kiipeämään. Ensin tapasin Thomasin koettamassa supernovaa, 7c:n hieno reitti. Koittelin vähän ja sain muuvit tehtyä. Huomenna lähetystä. Ja sitten tapasin toisen Thomasin, Geologin itävallasta joka oli tullut tekemään väitöskirjaansa liittyviä tutkimuksia tänne. Hän selitti paikallisista kivilaaduista ja opin että alueella näkee sedimenttikerrokset hyvin. Olen jo aikaisemmin pistänyt merkille että osa vuoresta on kalkkikiveä ja osa graniittia. Nyt opin että alueella on myös hiekkakiveä, ja gneissiä sekä dolomiittia, ja itse asiassa suurin osa bouldereista on gneissiä. Aikamoista nippelitietoa, mutta jotenkin varsin mielenkiintoista. Tämä Thomas kyselikin että olenko perehtynyt jotenkin aiheeseen mutta, kaikki on vain perustietoa joka on jäänyt päähäni jostain elämäni varrella. Enpä ole ennen nähnyt kaiffaria joka olisi noin kiinnostunut kivistä. Kait niissäkin on paljon kaikenlaista.

Huomenna mennään kiipeämään taas. Nyt alkaa kello lähentyä puolta yötä joten aika mennä nukkumaan, ensin tosin täytyy vähän lukea Mika Waltarin Mikael Hakimia. Harmittavaista kun kirja lähenee jo loppuaan. Miten mainio teos kun se onkaan.

19.6.2009

Tänään vietetään sateista välipäivää. Eilen oli taas pitkääkin pitempi kiipeilypäivä. Löysin taas hienoja uusia linjoja tikkilistaani. Elämä täällä on ollut huoletonta. Ei tarvii paljon muuta ajatella kun nukkumista, syömistä ja kiipeilemistä. Tänään taitaa olla juhannusaattokin ja pitää sitä jotenkin juhlistaa. Ehkä grillataan ja nautitaan mahtavista maisemista. Huomenna taas täysi kiipeilypäivä tiedossa.

Reilu pari viikkoa olen nyt matkannut, tai oikeastaan en oo kauheasti nyt viime päivinä matkannut. Olen viettänyt kipeilyllisiä päiviä täällä averstalilla. Uskomaton paikka. Korkeat vuoret joiden välissä kanjonissa kulkee joki jonka turkoosin sininen vesi on puhtaimman näköistä vettä jota olen nähnyt. Ylempänä laaksossa nousee lumihuippuiset vuoret joiden rinteillä laiduntaa näin kesäisin suuret karjalaumat.

Nyt on jo kuun puoliväli ja parin viikon kuluttua Ville tulee ja mennään kiipeämään jotain siistii. Suunnitelmat on tosi avoinna vielä mutta luulisin että sporttia tai pitkiä kallioreittejä. Kaksi viime päivää ovat olleet säiden puolesta upeita. Eilen oltiin uimassa joen alajuoksulla. Joki kulkee siellä sillan alta syvässä uomassa tehden sillasta mitä oivallisimman hyppypaikan. Pudotusta tullee muutama metri. Vesi on kylmää. Jostain kuulin että maksimissaan 7 asteista. Kiipeilyt on sujuneet kohtalaisen hyvin tai olen tyytyväinen kiipeilyyni.

Helsinkiläiset ja yks hullu keravalainen, tietty vääntää 8a:n reittejä hiki hatussa mut onneks täällä on paljon reittejä kaikille. Ollaan Roosan kanssa kiivetty yhdessä kun kiivetään suht saman tasoisia reittejä molemmat. Nyt pitää mennä keittelemään kahvia ja sit jos jaksais hivuttautua kiville roikkumaan.